10 Kiinnostavaa Faktaa Aksin Saaresta

Aksi on pieni saari aivan Pranglin edustalla, noin 2,3 kilometriä pitkä ja 500 metriä leveä. Se on peittynyt niittyihin, katajikoihin, kivikkoisiin rantoihin ja entisten asuinrakennusten raunioihin. Paikallisen valokuvaajan ansiosta, joka aikoinaan asui saarella, suuri osa Aksin värikkäästä historiasta on tallentunut kuviin.

1. Aksin ensimmäiset asukkaat lähetettiin sinne Pranglilta 1700-luvulla.

Paikallisen tarinan mukaan Pranglilta Aksille 1700-luvun alkupuolella lähetetyt miehet eivät selvinneet saaren ankarista oloista ja palasivat pian takaisin suuremmalle naapurisaarelle. Pysyvä asutus alkoi vuonna 1797, kun Mardi-tilalle Pranglille töihin tullut Aabram nai Marin. Hän vuokrasi Aksin saaren Haljavan kartanonherralta ja asettui sinne. Aabram oli kirvesmies, seppä, kalastaja ja maanviljelijä – ja saaren muuttaminen asuttavaksi vaati valtavasti työtä. Hän rakensi taloja, kuivasi peltoja ja niittyjä, raivasi kiviä ja rakensi kivimuureja.

Saman syksyn aikana viisi suurta purjelaivaa haaksirikkoutui Aksin rannoille. Niiden jäänteet tarjosivat runsaasti rakennusmateriaalia. Kun sukunimet vakiintuivat Virossa, Aabramin perhe otti sukunimekseen Aksberg – saaren mukaan. Aabram ja Mari saivat kolme poikaa, joista vain Jüri eli aikuiseksi. Jürillä oli kolme lasta, ja jokaiselle heistä annettiin oma tila. Yksi Jürin lapsista sai myöhemmin kymmenen lasta. Aksbergin suku kasvoi pian niin suureksi, ettei se enää mahtunut Aksille – osa muutti Viimsin niemimaalle, toiset Jõelähtmen rannikkokyliin.

2. Aksin asukkaat olivat intohimoisia musiikin ystäviä.

Aksbergin perhe tunnettiin musiikillisesta lahjakkuudestaan. Saarella toimi sekä puhallinorkesteri että kuoro, ja kotielinten soitto uruilla oli yleistä. Monien muiden taitojensa lisäksi Aksbergit rakensivat myös soittimia – pääasiassa urkuja ja harmooneja. Jokaisessa kodissa oli urut, osa tuotu mantereelta ja osa valmistettu käsin saarella. 1800-luvulla tämä oli varsin harvinaista.

Perheen muisteluiden mukaan Aksilla asunut ruotsalainen upseeri nimeltä David Wekman (tai Weckmann) saattoi olla se, joka esitteli musiikin saarelle ja innosti sen harjoittamiseen. Hän soitti itse urkuja ja opetti soittamista myös paikallisille lapsille.

Saman muistelun mukaan veljekset Aleksander ja Gustav Aksberg purjehtivat vuonna 1894 rahtimatkalle Suomeen. Matkan aikana he viihdyttivät itseään soittamalla – Gustav viulua ja Aleksander harmoonia. Yhtäkkiä he kuulivat outoa puhinaa ja vihellystä. Tutkiessaan ääniä he huomasivat, että joukko hylkeitä seurasi venettä ja ulvoi musiikin tahtiin. Kun soitto lakkasi, hylkeet sukelsivat nopeasti takaisin mereen.

3. Aksin erikoisin säilynyt nähtävyys on kivistä rakennettu labyrintti nimeltä ”Türgilinn”

David Weckmann rakensi saarelle kivistä koostuvan labyrintin ja merkkasi sen nimikirjaimillaan ”D.W.” sekä vuosiluvulla 1849 – jotka ovat yhä nähtävissä. Wekmanista tiedetään vain vähän; hänestä ei ole säilynyt arkistotietoja eikä edes tietoa hänen hautapaikastaan.

4. Aksilla syntyi kaksi historiallista säveltäjää – veljekset August ja Oskar Luusmann

August oli yksi Aksin värikkäimmistä hahmoista. Hän oli monilahjakas yksilö, joka sävelsi musiikkia ja harrasti valokuvausta, jota hän opiskeli Tallinnassa. Hänen ottamiensa valokuvien ansiosta tiedämme paljon enemmän elämästä Aksilla, Pranglilla ja Naissaarella. Hän pohdiskeli usein filosofisia kysymyksiä ja kirjasi ajatuksiaan muistiin. Vaikka jotkut pitivät häntä mielenterveysongelmaisena, hän kirjoitti silti paljon tekstejä ja sävellyksiä. Viron musiikki- ja teatteriakatemiassa säilytetään 61 hänen musiikkikäsikirjoitustaan ja luonnostaan.

Hänen veljensä Oskar, myös Aksilta kotoisin, asui perheensä kanssa Tallinnassa, missä hän johti kuoroa ja opetti urkujensoittoa. Hänen sävellyksensä olivat vaatimattomampia, ja vaikka viittauksia on kuoro- ja soololauluihin sekä urku- ja pianokappaleisiin, itse sävellykset eivät ole säilyneet.

5. Aksin saari ja sen veneenrakentajat olivat tunnettuja niin paikallisesti kuin ulkomaillakin.

Veneet olivat elinehto saarella, ja Aksin Aksbergit hallitsivat veneenrakennuksen taidon. Saarella ensimmäisenä pysyvästi asunut Aabram Aksberg oli taitava veneenrakentaja, joka opetti taitonsa pojalleen Jürille. Sata vuotta myöhemmin, 1900-luvulla, Jürin pojanpoika Aleksander Aksberg perusti veneverstaan saarelle. Hän alkoi rakentaa uudenlaista venemallia, joka herätti huomiota erityisesti suomalaisissa ostajissa – veneitä vaihdettiin usein moottoreihin.

Tämän seurauksena Suomesta alettiin tuoda säännöllisesti veneiden moottoreita, ja ensimmäinen moottorivene Virossa rakennettiin juuri Aksin saarella. Tämä käynnisti moottoriveneiden rakentamisen Aksilla. Jos jollain oli ongelmia veneensä tai moottorinsa kanssa, tiedettiin, että Aksilta löytyisi apua.

Myöhemmin Aksbergit vaikuttivat veneenrakennuksessa myös Ruotsissa. 1970-luvulla Endel Aksbergin valmistamat muoviveneet saavuttivat siellä suuren suosion.

6. Aksilla asui 1800-luvun alussa noin 10 henkilöä, ja vuosisataa myöhemmin noin 20.

Toisen maailmansodan jälkeen monet Aksbergit muuttivat Ruotsiin ja myöhemmin Yhdysvaltoihin tai Kanadaan. Saarelle jäi lähinnä vanhempaa väestöä. Vuonna 1945 saarella oli viisi taloutta ja yhteensä yhdeksän asukasta.

Vuoteen 1952 mennessä rajavartiosto raportoi vaikeuksista merenrajan valvonnassa, ja otettiin käyttöön politiikka, jonka mukaan pienten saarten asukkaat tuli siirtää mantereelle. Koska oli talvi ja liikkuminen hankalaa, saarelaiset saivat jäädä vielä yhden vuoden. Vuonna 1953 Aksin pysyvä asutus päättyi virallisesti.

Mielenkiintoinen yksityiskohta: vuonna 1952 asukkaiden veneet takavarikoitiin, eikä heillä ollut enää mahdollisuutta lähteä saarelta omin avuin. Rajavartijat ohjeistivat sytyttämään tulia ja lähettämään savumerkkejä, jos oltiin hädässä – jotta Pranglin asukkaat tietäisivät tulla apuun. Aksin asukkaat yrittivät myöhemmin valittaa pakkosiirrosta, mutta tuloksetta. Viimeiset pysyvät asukkaat lähtivät Aksilta vuonna 1953.

7. Krimin sodan aikana salakuljetus ylsi Aksin saarelle.

Krimin sodan aikaan Britannian laivasto saartoi Itämeren katkaistakseen Venäjän kauppareitit. Sotalaivat ankkuroituivat Naissaaren edustalle ja estivät kauppalaivojen pääsyn Tallinnan satamaan ja sieltä pois. Tämä johti nopeasti tavarapulaan kaupungeissa ja rannikkokylissä – erityisesti suolasta tuli pulaa. Monet rannikon asukkaat alkoivat salakuljettaa suolaa ja muita tarvikkeita Suomesta.

Aksin asukkaat hankkivat elantonsa kuljettamalla ja kätkemällä suolaa salaa. Yksi alkuperäisistä suolapiiloista on yhä olemassa, piilossa Aksbergin perheen kellarin raunioiden alla.

8. Pranglin ja Aksin saaret kuuluivat Girard de Soucantonin suvulle vuodesta 1847 alkaen.

Aksi oli pieni ja syrjäinen, ja vain noin puolet sen maasta soveltui viljelyyn, joten se ei ollut kartanonomistajille kovin tuottoisa. Vuonna 1899 Edmund de Girard de Soucanton päätti jakaa saaren ja myydä sen tiloina. Viidestä tilasta ensimmäinen myytiin vuonna 1901 ja viimeinen vuonna 1920.

9. Aksin lapset opiskelivat Pranglilla tai saivat kotiopetusta.

Aksin lapset kävivät koulua Pranglilla silloin tällöin, mutta sää ja etäisyys estivät säännöllisen osallistumisen. Siksi kotiopetus oli yleistä. Mielenkiintoista on, että Aksilla oli kuusiluokkainen kotiopetusrakenne, kun taas Pranglin koulu oli tuolloin vain neliluokkainen. 1800-luvun alkupuolella kaikki Aksin asukkaat osasivat jo lukea ja kirjoittaa. Lapset osallistuivat myös Pranglin ja Rammun nuorten teatteri-, kuoro- ja musiikkitoimintaan.

10. Aksin saarelta kotoisin oleva Helmut Aksberg palasi kotiin vuonna 2013.

Helmut Aksberg on Aksin ensimmäisen vakituisen asukkaan Aabramin suora jälkeläinen. Vuonna 1944 hän pakeni Neuvostoliiton miehitystä moottoriveneellä Suomeen ja sieltä edelleen Ruotsiin. Vuonna 2013 Prangli Travelin johtaja Annika sai uudelleen yhteyden Aksbergin sukuun ja tapasi Helmutin Tukholmassa tallentaakseen hänen veneenrakennustietonsa. Myöhemmin samana vuonna Helmut palasi Pranglin ja Aksin saarille ensimmäistä kertaa lähes 70 vuoteen Prangli Travelin avustuksella.

Tule ja koe Aksin saari!

Nykyään osa Aksin saaresta kuuluu Jaanusille, joka kasvattaa siellä skottilaisia ylämaan karjaa ja lampaita auttaen pitämään maiseman avoimena ja hoidettuna. Pysyvä asuminen saarella ei ole sallittua. Jos haluat nähdä Aksin omin silmin, kuulla sen tarinat ja kulkea kivisen labyrintin läpi, liity kesäisiin luontoretkiimme!

Lähteet: Prangli Travelin oppaat, kirja ”Aksi – merivaltio Tallinnan kupeessa”, aksi.ee